sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Xabec

Ensimminen viikko koulussa oli heti mielenkiintoinen ja vierähti nopeasti. Koulussa viihtyy hyvin ja jokapäivä tulee sama yllätys. "Nytkö meillä jo loppuu!?" Osa syy siihen voi olla ettei mene ensimmäiset kaksi tuntia siihen kun valitetaan että väsyttää, koska koulu alkaa vasta 15.30 ja loppuu 21.30. Koulussa Elias sai tehtäväkseen asentaa pattereita, ensin kuparilla ja ensi viikolla pex putkella (muovia). Kupari asennuksen tekemiseen meni se kolme päivää. Asennus piti/sai itse suunnitella. Työsalissa ei ole oikeastaan ketään muita niin saa rauhassa tehdä tehtävää. Tero työskenteli viime viikon pelkästään Eliwell merkkisen Televisgo:n ohjelman parissa. Teknisten ongelmien selvittyä saatiin jo kylmiön säätimet löydetyksi ohjelmalla ja ensiviikolla tehdään layout kylmiöille eli, mistä nähdään erillaisia tietoja kylmälaitoksesta jotka sitten sijoitetaan kylmiön pohjapiirrustukseen.

Seuraava viikko menee koulussa ja tiistaina pitäisi pyörähtää vielä Madridissa Viktorin (opettaja) kanssa LVI -messuilla. Palaamme keskiviikkona Madridista ja sittenhän sitä joutaa jo pakkamaan Suomeen paluuta varten!
-Elias ja Tero



Elias piirrustusten kimpusssa.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

End of the on-the-job learning.

Minä (Tero) kirjoitan nyt ihan aluksi omasta työharjoittelustani. Olin siis koko jaksoni Climasie yrityksessä Lucaksen matkassa ja 90% ajastani mitä tehtiin niin ajeltiin ympäri Valenciaa tai istuin Climasien varastossa. Tehtiin vain muutamia pikku asennuksia muuten kuskattiin pieniä osia ja tavaroita ympäri kaupunkia. Työharjottelu oli suuri pettymys, aika on mennyt tosi hitaasti. Tänään  päiväni alkoi 9:00 sitten ajeltiin 14:00 asti jolloin syötiin. Työt loppuivat 18:00 tunnin aikaisemmin, kun yleensä. Tälläinen oli siis minun normaali päivä töissä. Käsittääkseni Lucas on yrityksen pomo ja hoitaa asiakastilauksia, sekä suunnittelee mitä minnekkin työkohteisiin tarvitaan eli siis on jatkuvaan puhelimessa. Työharjoittelu ei opettanut minulle muutakuin vähän Espanjan kieltä, mutta paljon Espanjan työkulttuuria!

Ja Elias jatkaa.. Minun työharjoittelu on ollut Madridin myötä opettavaisempi kuin Terolla. Mutta kun miettii niin mitään muuta positiivista työharjoittelusta en löydäkkään kuin Madridin reissun. Madridissa opin sen että kielimuuri on vain pelote! Hyvin saatiin asiat selväksi kun käsillä vähän aikaa huitoo ja elehtii. Se vähä mitä ollaan töitä tehty, oli ArtHorecalla. Asensimme suurkeittiöiden kaapistoja ja työtasoja. Välillä jopa minä pääsin tekemään vähän sähkötöitäkin. Climasiella työskentely on ollut pettymys minulle. Siellä töitä tehdään silloin tällöin jos ollenkaan, ja työn jälki on kuin se olisi humalassa tehty. Työturvallisuus ja työvälineet ovat puuttelisia ja kehnoja. 

Nyt siis odottamaan innolla ensi viikkoa kun pääsemme amiskaan. Luvassa on kaasulämmittimien asennuksia ja Eliwell ohjelman käytön opettelemista, ohjelma on tarkoitettu kylmiöiden ja ilmastointilaitteistojen hallintaan. Työtilat näyttivät hyviltä koulussa, vaikka jokseenkin pieniltä. Kävimme siellä ennen työharjoittelua ja hyvä juttu on se että saamme työskennellä rauhassa koska toisen vuoden opiskelijat ovat työharjoittelussa.


16 päivää jäljellä kunnes sanomme adios!
-Tero&Elias

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Birthday

Keskiviikko. 1.4.2015. Teron syntymäpäivät ja tunnelma työpaikalla sen mukainen.

Aamulla Elias lähti Adanin mukaan asentamaan ilmalämpöpumppua ja Tero istu vain Climasien varastolla ilman tekemistä. Tämä viikko työskenneltiin Climasien mukana kun kaikki ArtHorecan työntekijät olivat taas Madridissa. Kello 15.00 tuli kutsu Climasien tiloihin grillijuhliin. Tarjolla oli kaikenlaista Argentiinalaista lihaa, koska kaikki Climasien työntekijät ovat Argentiinalaisia.

Ruoka oli taivaallista. Terolle laulettiin syntymäpäivälaulut, argentiinaksi, englanniksi ja jopa suomeksi Eliaksen johtamalla.

Kun oli lihat ja patongit syöty, yksi argentiinalainen kaivoi piilosta synttärikakunkin Terolle!! Kakku oli taas ihan hirveän hyvää. Ruoka Espanjassa on paljon parempaa kuin Suomessa. Täällä lounaasta nautitaan, toisin kuin suomessa se syödän nopeasti että kerkeää töihin!

Illalla menimme keskustaan ja joimme koordinaattorimme lupaamat kahdet oluet Teron kunniaksi.

Huomenna 4.4 saamme vieraita Suomesta. Eliaksen vanhemmat ystävineen ja meidän molempien kaverit asuvat meidän kämpässä viikon!

Palaillaan Elias&Tero

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Climasie

Olin ensimmäisen viikon Climasie yrityksen mukana ja jos oiken olen ymmärtänyt Arthoreca ja Climasie tekevät yhteistyöt. Olin hommissa yrityksen työntekijän Lucaksen mukana ja teimme erilaisia ilmastoini asennuksia ja yhden lihakaupan kylmiön sekä tiskin asennuksen. Kuljettelimme paljon tavaraa ja suunnittelimme asennuksia.

Pääsin Valenciassa helpommalla, kun Elias Madridissa. Työpäivä kesti 8-18 ja Lucas kävi hakemassa joka aamut minut ovelta. Kun taas Eliaksen työpäivät Madridissa alkoi 7.30 ja loppui 22 aikaan. Nukkumaan siellä pääsi vasta 1-2 aikaan aamuyöllä.

 Täällä työt tehdään eritavalla. Töitä tehdään häsläämällä, kiireellä ja työnjälki ei ole hyvää. Asiakkaat eivät välitä onko laitteet uudet tai hyväkuntoset. Asiakkaat luottavat silmittömästi "ammattilaisiin" eivätkä he ota itse asioista selvää.

Arthorecan varaston vartija


Huomenna jatkan vielä Lucaksen matkassa mutta saatan mennä tällä tai ensi viikolla Arthorecalle. 
Elias jatkaa Arthorecalla huomenna ainakin toistaiseksi.


Aurinko paistaa ja lämmintä piisaa. Tero on puhunut ja Elias kuunnellut.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Madrid !

Hola, vai mitenkä se meni!

Nyt on kaksi mielenkiintoista päivää takana Espanjalaisessa ArtHoreca yrityksessä. Tero jäi Valenciaan ArtHorecan työntekijän "Lucaksen" kanssa, kun minä (Elias), José ja yrityksen omistaja (nimeä en osaa edes sanoa saati sitten kirjoittaa:D) suuntasimme Madridiin!

Ensimmäisenä päivänä kun olimme vielä Valenciassa pakkasimme kuorma-auton täyteen ravintoloiden keittiöiden kaapistoja, ilmastointilaitteita, vitriinejä ja kaikkea mitä vaan osaa kuvitella. Noin kello 20.00 lähdimme ajamaan Madridiin jonne oli matkaa yrityksen pihasta tasan 381 kilometriä. Kelloa ei sen jälkeen tullut vilkuiltua kun pääsimme Madridiin. Aloitimme tavaroitten purun paikkaan, jonne rakennetaan uusi ravintola. Väsymys, kukaan ei puhu oikein Englantia, kaikki yrittää puhua mulle Espanjaa, kyllä siinä rupes pää pikkuhiljaa hajoamaan. Vaikka ei olisi uskonut, menimme noin 04.30 hotellille ja pääsi nukkumaan. Se tuntui hyvältä kunnes pomo sanoi että aamulla on sitten kaheksalta herätys.

Toinen päivä. Kello 07.45 herätyskello soi ja eikun duuniin. Lähdimme viemään viimeisiä tavaroita toiselle ravintolalle. Päivä meni tavaroita purkaessa ja yhden keittiön hellan tuulettimen asennuksessa. Toinen päivä oli paljon helpompi syystä tai toisesta.

Kello on nyt 02.04, tulimme juuri ravintolasta hotellille. Kävimme jossain päin Madridia syömässä sian korvia ja mustekaloja, melekosta herkkua! Espanjan pojat oli ihmeissään kun näytin niille kuvia Lapista ja revontulista.

Nyt väsyttää niin paljon ettei blogin kirjoittaminen oikein onnistu. Pitää huomenna lukea kunhan nettiin pääsee mitä on tullut kirjoiteltua. Tero pääsee kirjoittelemaan viikonloppuna tänne kun minä tulen tietokoneen kanssa takaisin Valenciaan!

Adios!

Elias

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Xabec

Kello soi 8:00 ja aamu alkoi pekonin ja kananmunien paistolla. Aamu oli jo hyvin alkanut kunnes sähköt katkesivat kun ei muistettu että täällä on 5kw/h rajoitus asunnossa. Eli ei kannata laittaa ilmastointia ja hellaa yhtä aikaa päälle tai häviää sähköt, tämä on siis sitä kulttuurishokkia.

Selvisimme 9:30 koululle kaatosateessa ja kamppeet aivan märkinä. Viktor Sopena tuli sovittuun aikaan ja näytteli koulun luokat ja työsalit. Sen jälkeen lähdimme kohti meidän työssäoppimispaikkaa.

Työssäoppiminen suoritetaan yrityksessa (Arthoreca) jossa meillä sitten selvisi että kukaan ei puhu englantia ja Eliaksella on huomenna lähtö Madridiin ja paluu olisi vasta perjantaina. Tero jää tehtaaseen Valenciaan töihin siksi aikaa.

Lähdimme sen jälkeen lounaalle Viktorin luokse, jossa hänen vaimonsa oli tehny meille salaatin, pastan ja jälkiruuan kahvin kera.
Kuvassa Viktorin perhe.

Nyt jatkamme kaupunkiin tutustumista ja lähdemme käymään vanhassa kaupungissa syömässä.
Adiôs Amigos -Manu ja Pablo 

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Melekosta

Nonnii. Täälläpä sitä ollaan sitten. Ei olisi ihan heti uskonut että näin pitkälle päästään kun ensimmäistä kertaa käytiin juttelemassa koulumme kansainvälisyysvastaajan kanssa. Täällä keli tällä hetkellä hieman huono, vettä sataa ja ukkostaa. Kämpän ensivaikutelma todella hyvä ja viihtyisä.

Huomenna tarkoitus olisi vuokrata polkypyörät ja tutustua kaupunkiin vähän enemmän. Yritämme ainakin löytää koulumme ja viettää vapaa päivää rentoutuessa. 

Tepi&Elias kuittaa ;)